Hossa, kalamiehen paratiisi..ko?
Rolmaister ja Tapastjerna lähtivät kesälomallaan metsittymään Kainuun korpeen vajaaksi viikoksi tarkoituksena kanniskella Ford Transitin kokoisia paketteja selässä, ihmetellä maisemia ja välillä myös kalastella.
Hossaa on mainostettu kalamiehen paratiisiksi ja tämä oli yksi syy, miksi se valikoitui kesän vaelluskohteeksi. Paikka ei ollut lähelläkään kalamiehen paratiisia ellei siksi lasketa sitä, että ei tarvitse kalalla käsiä liata… No, kalastus poislukien paikka oli vaellusta ajatellen erinomainen!
FTK Reissufakta |
|
Ajankohta | 29.6.-3.7.2008 |
Mukana | Rolmeister, Tapastjerna |
Missä | Hossa |
Kalantulo | Metsälampiahvenia, joiden kilohinta oli kohdillaan |
Kelit | Maanantaina puolipäivää sadetta, muuten aurinkoa ja lämmintä parikymmentä astetta |
Majoitus | Eka yö muutama tunti autiotuvassa, muuten telttamajoite. |
Vene | Ei venettä. |
Yleisarvostelu | Kalastus 5, muu pössis 9 (ötökkäpaljous v..tutti välillä) |
Hossa, kalamiehen paratiisi. Niin varmaan.
Teksti: Rolmeister, Kuvat: Tapastjerna, RolmeisterLähdimme sunnuntaina 29.6 aamulla Villen ja koirani Wallun kanssa ajelemaan kohti Hossaa ja saavuimme perille 750 km:n jälkeen noin klo 21 tienoilla. Luontokeskuksesta kävimme ostamassa kalastusluvat ja parin terassilla nautitun oluen jälkeen koimme olevamme tarpeeksi nesteytetyt ensimmäiselle vaelluslegille. Olimme lähteneet reissulle vailla mitään etukäteispläniä, joka sitten muotoitui autossa istuessa sellaiseksi, että ensimmäisenä iltana majoittuisimme Puukkojärven autiotuvassa n. 10 kilometrin päässä Luontokeskuksesta. Heitimme parkkiksella Ford Transitin kokoiset tai ainakin painoiset rinkat selkään ja lähdimme talsimaan kohti Puukkojärveä. Käppäily sujui kivuttomasti, joskin hikisesti, helpossa maastossa ja saavuimme tuvalle noin yhden aikoihin yöllä. Illallisen jälkeen painuimme tupaan nukkumaan, mutta nukkuminen ei oikein onnistunut…
Juuri kun olin nukahtanut alkoi mieletön hyttyskonsertti, olimme ilmeisesti onnistuneet houkuttelemaan koko alueen hyttyset tupaan. Ja niitä riitti! Tunnin verran jaksoin taistella vastaan ja kääriytyä muumioksi makuupussiin, kunnes kuumuus ja ötököt tekivät tehtävänsä ja marssin ulos pystyttämään telttaa. Villekin kömpi tuvasta ulos juuri kun sain teltan pystyyn ja pääsimme vihdoin koko jengi, koira mukaan lukien, nukkumaan rauhassa. Tällä reissulla ei sitten enää tuvissa yövyttäisi!
Heräilimme puolenpäivän tienoilla ja aamupalan jälkeen päätimme lähteä kokeilemaan kalansyöntiä viereisellä järvellä. Vartin ehdimme heitellä ja Ville koukuttaa muutaman ahvenen, kunnes alkoi ukkostaa. Lampsimme tuvalle pitelemään sadetta ja hätistelemään hyttysiä. Hetken viipyili mielessä ajatus, että voisi kesälomaa viettää muullakin tavalla… No, sade loppui aikanaan iltapäivällä ja lähdimme kävelemään seuraavalle majapaikalle Laukkujärvelle samalla hyvännäköisissä kalapaikoissa pysähdellen. Sade oli saanu älyttömät määrät ötökkää liikkeelle, joten kauhean pitkään ei pysähdelty. Nappasin kuitenkin yhdessä kapeikossa pari abua, joista toinen oli nätti kolmesatanen.Laukkujärven leiripaikka oli todella jees totesimme sinne saavuttuamme. Telttaa pystyyn ja safkaa naamaan, jonka jälkeen ilta ja yö venyikin aika pitkälle nuotiolla turistessa ja välillä lippaa järveen viskoessa (pari ahventa taisi tulla).
Seuraavana päivänä teimme 16 km:n päiväretken Kuusamon puolelle Julma-Ölkyn rotkojärvelle, josta bongasimme olutta tarjoavan kahvilan ja eipä aikaakaan, kun janoiset matkamiehet istuivat naama virneessä helmeilevien huurteisten äärellä! Oluiden jälkeen arvoimme hetken, että lähtisimmekö kävelemään Julma-Ölkyn ympäri merkittyä reittiä (rankka n. 5 tunnin lenkki) vai menisimmekö opastetulle veneretkelle katselemaan jylhiä kallioita vedenpinnan tasolta. Arvatkaapa kumpi valittiin.
Julma-Ölkyltä palailtaessa heiteltiin muutamissa hyvännäköisissä paikoissa ja saaliksi jäi taas pari pientä ahventa. Leirissä pantiin notski pöhisemään ja toistimme edellisillan hyväksihavaittua kaavaa eli ruokaa, kahvia, Calvadosta ja tuleen tuijottelua. Ah, täydellistä nollauslomaa! Ei suorituspaineita, ei pakkoa tehdä yhtään mitään, ei edes pakkoa puhua! Jossain vaiheessa juteltiin kalastuksen aloittamisen suunnittelun valmistelun harkitsemisesta, mutta puheita pidemmälle ei oikeastaan päästy.
Keskiviikkona lähdimme pois Laukkujärveltä, jossa olisi voinut viettää helposti vaikka koko neljän viikon loman ja metsittyä oikein kunnolla. Seuraava kohde olisi noin 12 kilsan päässä oleva Iikoski, jossa voitaisiin päästä jopa punalihaisen makuun. Käppäilimme stressittä ja verkkaisella tahdilla useasti pysähtyen ja jopa nokoset eräällä laavulla ottaen päivän ja saavuimme illan suussa Iikosken niskalle, jossa oli suureksi pettymykseksemme totaalisentäydellisen hengetön leirintäalue matkailuautoineen ja lapsiperheineen. Mikäs se tämmönen erämää oikein on kyselimme toisiltamme ja päätimme ettei tänne jäädä. Leiri-/nuotiopaikkoja ei ollut muita lähimaillakaan, joten päätimme kävellä pari kilsaa Luontokeskukseen ottamaan suuntaa antavat tuopposet. Siellä päädyimme sitten majoittumaan lähistöllä olevan istarilammen rannalle, joka ei viihtyisyydessään vetänyt vertoja edellisille yöpymispaikoille, mutta menetteli. Leirin pystyttämisen jälkeen päätimme tehdä safkat ja kokeilla kirrejen ottia vähän myöhemmin. Vähän myöhempi olikin sitten kello viisi. Aika oli hurahtanut huomaamatta nuotiolla puoluekokousta pidettäessä ja maailmaa parantaessa. No eipä haitannut, koska kalantulo oli paratiisimaista eli eipä tarvinnut perkuuhommiin ryhtyä vaan painuimme telttaan nukkumaan kuuden maissa.
Torstaina kävelimme puoliltapäivin takaisin Luontokeskukselle, söimme lounaan ja saunoimme skeidat pois rantasaunassa, jonka jälkeen lähdimme ajamaan Villen mökille Joutsenoon.
Pros & Cons:
Yhteenvetona voisi todeta, että vaellusmielessä Hossa oli todella jees. Maasto helppokulkuista, mutta vaihtelevaa ja komeaa, paljon järviä, kirkkaita lampia, virtaavaa vettä ja vaaramaisemaa. Polut hyvässä kunnossa ja hyvin merkityt sekä sopivin väliajoin nuotiopaikkoja ja laavuja, joissa levähtää. Porukkaakaan ei poluilla tullut vastaan kuin muutama per päivä, joten rauhassa saatiin olla (Laukkujärven tuvalla tosin oli molempina iltoina pari henkeä meidän lisäksi). Melomispaikkana vois olla myös todella hyvä. Huonoina puolina älytön määrä ötökkää (niin kuin aina tähän aikaan pohjoisessa) sekä kalastuksellisesti aivan onneton. Ei tullut kalaa luonnonvesistä eikä istaripaikasta, mitä nyt muutamia ahvenia. Ehkä Iikoski ja Hossanjoki olisivat olleet parempia, mutta varsinkin Hossanjoki oli retkeilyalueen ytimen ulkopuolella eikä sen sisällyttäminen reittisuunnitelmaan olisi oikein sopinutkaan.