Ongella Phuketissa 15.12.2011

Ron piipahti Thaimaan reissullaan paikallisella onkilammikolla Phuketissa onkimassa kissakaloja ja muita Kaukoidän otuksia. Rannalla kävi kolme striped catfishia ja siiman päässä pari muutakin…

 Kesältä säästyneet lomaviikot otettiin käyttöön sopivasti joulukuun alussa, kun keli kotimaassa läheni ennätyksellisen vetistä ja umpiharmaata, tosin olishan sitä voinut haukikalassa hyvin käydä. No, mieluummin tropiikin +30C lämpöön ongelle. “Kesälomareissun” eka legi oli Phuket, jonka kalastustarjontaa olin varovaisesti bongaillut netistä etukäteen. Merireissujen järjestäjiä oli pilvin pimein, mutta koska ventovieraiden kanssa väsytysvuoroista kiistely ja pakokaasujen haistelu ei tällä kertaa kiinnostanut, niin päätin kokeilla makean veden kalastusta, joka Thaimaassa näyttää tarkoittavan kalastuspuistoa ja kalojen onkimista istutuslammista. Toki alan lehdistä oli tullut luettua Thaimaan kalastuspuistoista ja kavereiltakin kokemuksia kuultu, joten taustatietoa oli sen verran, että tiesin homman poikkeavan ainakin kalojen koon ja taisteluhalujen suhteen melkoisesti koti-Suomen kirrealtaista…

Phuketissa ei valinnavaraa kalastuspuistojen suhteen oikein ollut. Kata Beachin “matkatoimisto”-kojuista bongasin vain yhden puiston, AC’s Freshwater Fishing Parkin, jonne sitten soitin illalla ja varasin itselleni kokopäivän Bread Fishing-session torstaiksi. Tähän kuului kuljetukset hotellilta ja takaisin, kalastusvälineet, syötit (vaalea paahtoleipää), lounas ja non-alcoholic juomat. Kalapuoli lammessa piti olla kunnossa ja arapaimankuvat silmissä nukahdinkin illalla.

Aamulla kuljetus oli spot-on ajoissa ja vajaan tunnin ajon jälkeen olinkin perillä. Paikan päällä ei kauaa tarvinnut odotella, maksujen maksamisen (2150 THB, n. 50e) jälkeen paikan omistajan broidi tuli pikaisesti näyttämään, kuinka syötitys hoidetaan ja jäi sen jälkeen juttelemaan hetkeksi. Selvisi, että hemmo ja paikan omistaja olivat Ruotsista (ei kai taas, mietin…) ja pitäneet paikkaa jo jonkin vuoden ajan. Kuulemma Phuketissa olisi toinenkin kalastuspuisto, muttei läheskään yhtä hyvä kuin tämä (niinpä tietysti). No, katotaan mitä tuleman pitää mietin, kun leipäsyötti lensi jonkkaan ja istuuduin bambumajan viereen vahtimaan vapaa.

Syötin heittämisessä sai muuten olla varovainen ettei vieteriviritykseen paineltu nyrkin kokoinen houkutusklöntti hajoaisi ilmassa. Pari kertaa pallo räpsähti kesken ilmalennon (liian kovavauhtinen heitto) ja leivänmurut oli aarien alueella. Itse syötti taiteltiin paahtoleivän reunasta, joka pysyy koukussa paremmin kuin itse leipä. Paras taktiikka oli kostuttaa syöttipalloa hieman eli muotoilla se märin käsin, sen jälkeen laittaa leivänkuori koukkuun ja painaa se palloon kiinni ja vielä pieni kerros leipää päälle, jonka jälkeen rauhallisella heitolla paketti lensi useat kymmenen metriä pysyen hyvin kasassa. Vapa sitten vain telineeseen, olutpullo auki ja odottamaan tärppiä.

Ekaa tärppiä sain odotella vajaa puolisen tuntia. Pieni värinä siimassa ja sitten alkoi siimaa juosta puolalta. Sanka kiinni haspelista, kämmenellä puola lukkoon, kunnon vastaisku ja sitten mentiin. Kala meni miten tahtoi, en uskaltanut kiristää jarrua kovin paljon, kun puolalla olevan monofiilin vetolujuudesta ei ollut mitää tietoa. Jonkin aikaa köydenvetoa jatkoi ja sain välillä siimaa sisäänkin, kunnes kala päätti lopettaa leikin ottamalla kunnon spurtin suoraan rantaa kohden enkä kerennyt kelata löysiä sisään, joten sain sitten kelata vain tyhjän koukun takaisin. Damn, en edes nähnyt kalaa! Tämän jälkeen oli puolisen tuntia hiljaiseloa, kunnes syöttiä käytiin taas maistelemassa. Syötin sai vaihtaa n. 10-15 minuutin välein (liukeni veteen) ja juuri kun olin saanut uuden tehtyä ja vavan telineeseen, niin samantien kala oli kiinni. Tämä tuntui hallittavammalta otukselta kuin ensimmäinen ja nautiskelin sen kanssa rauhassa tovin. Kunnon spurtteja teki tämäkin kala ja jonkin ajan kuluttua sain hinattua sen lähemmäs rantaa ja näköetäisyydelle, jättipiraijahan se siellä oli eli Giant Piraya Pacu. Kokoa oli vaikea arvioida, yli viisi kiloa varmasti. Hamusin jo haavia, kun kala sai lisää virtaa ja vetäisi spurtin. Prrkele, siima löystyi ja kala irti. Mitä tapahtui? Luulin, että kala oli kunnolla kiinni, mutta ei. Syy selvisi, kun kelasin paketin sisään: koukku oli irronnut siimasta kokonaa! Keletana, olipas sitten paikallinen opas solminut hyvän umpparin siihen! Harmitti vietävästi, koska kala oli ihan hollilla. No, ei jäädä tuleen makaamaan vaan uutta putkeen!

Uutta tapahtumaa saikin sitten odotella tovin. Tuikkeja tai oikeammin kunnon mosautuksia näkyi lammella koko ajan, kaloja pyöri pinnassa ja pinnan alla syötin lähellä, mutta ei kelvannut. Vastarannan onkijoilla oli parempaa tuuria, varsinkin eräillä vanhemmilla ruotsalaisherroilla, jotka väsyttelivät kissakaloja, yhden parikymppisen siaminkarpin ja parit pacut. Lounaan jälkeen viereiseen majaan oli ilmestynyt paikallinen viisissäkymmenissä oleva pariskunta, jossa mies kalasti ja vaimo teki lounasta. Perinteet siis kunniaan! Jamppa käytti syöttinä neonvihreää tahnaa, joka ilmeisesti oli kalojen mieleen, koska ekaa kalaa ei tarvinnut kauaa odotella. Koska mulla ei tärppinyt, niin herra antoi säälistä kokeilla omaa vapaansa ja syöttiänsä lounastauollansa ja viiden minuutin päästä kala oli kiinni! “Photo, photo?”, kyseli jamppa ja vastasin toki, että yes yes! Herran ykkösluokan vehkeillä väsyttely kesti pitkään, mutta lopulta paikan apupoika haavitsi noin vitosen raitakissakalan tai Striped Catfishin (Siamese Sharkin). Fotojen jälkeen kala sai vapautensa ja homma jatkui omilla vehkeillä uudella innolla.

Hiljaiseloa kesti puolisten tuntia. Sitten omaa leipäsyöttiä vietiin ja mukavan väsyttelyn jälkeen haavi kaappasi edellistä hieman isomman kissakalan, painoa tälle oli kertynyt jotain seiskan paikkeilla. Vartti tästä ja taas oli kala kiinni! Nyt vähän raavaampi, koska vauhtia riitti enemmän, ensimmäisen syöksy oli usean kymmenen metrin pituinen. Väsyttely meni rauhallisesti, kala pyöri pitkään rannan lähellä ennen kuin viereinen itävaltalaisjamppa sai kalan haaviin. Tälle kalalle oli painoa kertynyt arviolta 8kg.

Loppupäivästä ei kalaa sitten enää kuulunut omalle kohdalle, thaikkuherralla oli kaloja useita kiinni, moni otti suoraan heitosta syöttiin ja kokeilin itsekin samaa taktiikkaa, mutta ei vaan osannut tai sitten vihreä mönjä kiinnosti kaloja enemmän kuin mun pullaleipä. Neljän aikaan alkoi sitten kunnon rankkasade, johon oli sopiva päättää päivän kalastus.

Kokonaisuudessaan ihan ok reissu, vaikka aamupäivä meni opetellessa ja iltapäivän paras syöntiaika (klo 15-18) loppui pahasti kesken. Jos menisin uudestaan, niin ottaisin oman kelan kuitusiimalla, omat koukut ja etsisin jostain sitä vihreää syöttimönjää, jolla naapuri napsi kaloja tasaiseen tahtiin.

Teksti & kuvat: Ron