Haukipilkillä Porvoossa

Tuli todettua, että haukipilkki on jees hommaa! Eka reissu ja potra kakkonen, ei paha.

Jäälle pääsimme erinäisten vaiheiden kautta n. klo 12 ja rannassa tehdyn testikairauksen jälkeen tuli todettua, että jäätä on vähintäänkin riittävästi eli noin 30 cm. Ei muuta kuin etsimään kaislikon laita ja poraamaan rivi reikiä siihen. Reunan etsiminen ei ollutkaan mikään helppo juttu ja ensimmäinen kymmenen reiän rivistö tulikin aavistuksen verran liian sisälle kaislikkoon, mikä aiheutti sen, että pilkkiä sai koko ajan olla repimässä kaislanvarsista irti. Eka rivistö tulikin pilkittyä ilman tapahtumia ja Ville alkoikin sitten vääntää uusia reikiä hieman ulommaksi.

Ulompanakin kaisloja vielä oli eikä tärppejäkään kuulunut, joten päätin ottaa kairan kauniiseen käteen ja käppäillä lahden suulle tekemään sinne uudet reikärivistöt sillä aikaa, kun Ville meni Marian kanssa virittelemään kertisgrilliä tulille. Väänsin hiki hatussa seuraavat kymmenen reikää ja hetken rauhoittumisen jälkeen pilkin ne läpi, tuloksetta. Nyt olikin sitten smagan ja Karhun aika, mikä oli hyvä, koska hauenpilkintä käy ihan urheilusta (siis reikien vääntäminen).

Eväsbreikin jälkeen neuvottelimme Marialta (Villen 4 vee tytär, tarkennuksena) vielä yhden pilkkikierroksen vanhoilla rei’illä. Eipä tärppejä kuulunut ja polttelinkin rauhassa sikaria siirtyessäni samalla reiältä toiselle, kunnes yhtäkkiä ahvenvärisessä Kaimaanissa alkoi kiihkeä tempoilu! Kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti hauki oli napannut tasuriin uudelta reiältä lähestulkoon heti, kun pilkki oli sinne sujahtanut. Kala ei tullut suorilta ylös vaan sitä joutui hetkisen väsyttämään . Kineticin pilkkivapaan kiinnitetty Calccuna 150 hoiti homman kotiin ongelmitta ja hetken päästä sain liplockilla nostaa putkesta nätin parikiloisen hauenroikaleen ylös! Jeejee, nastaa hommaa! Muutamat fotot Marian kanssa sekä ilman ja eikun kala takaisin putkeen ja kasvamaan.

Tämän jälkeen olikin kotiinlähdön aika, kävin vielä kopaisemassa lahden suun reiät, mutta turhaan. Kiva reissu ja uutta lajia tuli kokeiltua menestyksellisesti eli ei muuta kuin maaliskuussa uudestaan! Josko sitä olis isommat mammelit ottipäällä silloin…

Teksti: Ron, kuvat: Ville