Jeppiskeikka Porvooseen

FTK:n sydän ja keuhkot (vai oliko se haima ja perna) tekivät miehen päätöksen ja pistäytyivät joulukalassa perjantaina 08.12.2006. Tuli todettua, että joulu todellakin on jo ovella, sen verran anteliaasti Ahti jakoi antimiaan!

Vesillä hyvissä ajoin, todella navakkaa tuulta ja ajoittaisia sadekuuroja. Ensimmäiset pelipaikat tyhjiä, mutta erään hyvin tuntemamme lahden suu antoi keulahomolle (=minulle) Pumu-Slideriin 2,5 kiloisen todella pirteän vihernieriän. Peli auki, ja kolme minuuttia myöhemmin myös Ronille kiloisella ja iloisella perustuubilla. Roni sai samoilta sijoilta vielä kaksi muutakin haukea, joista toinen tuomittiin 2,2 kiloiseksi ja toinen oli peruspuikko. Lisäksi oli kiinni vielä kaksi kalaa ja useita tärppejä. Kaikki tapahtumat Ronille JeppisLeppis-jerkkiin. 

Siitä syvemmälle lahteen, ja ei mitään. Lahden perukoille ehdittyämme Ronilla oli jo ankkuriköysi kädessä tarkoituksena vaihtaa paikkaa, kun kolmosen seurio pieneen papukaija-Busteriin sai meidät heittämään vielä pari heittoa. 

Ron vaihtoi sinisen omatuotantojerkin kiinni ja saman suuntaiset heitot palttiarallaa pohjoiseen harvan kaislikon suuntaisesti ja TUM! Ronilla juna kiinni, ja TUM! Meitsillä kanssa 5+ kiinni. Tuplafintsaplustärppi, rok ja pop, jopa gospel! Minuutin verran ehdimme failistella uskomatonta failista, kunnes oma kalani teki veemäisen syöksyn syvemmälle kaislikkoon, ja jumitti siiman paksun kaislanippuun. Ja irtosi. Kuulutettuani Tallinnalle, että hieman harmittaa, käytin haavin Ronin junan vieressä vain todetakseni, että ei mahdu. Kaivoin kameran laukusta, ja aloin dokumentoimaan, kun Master Ron kaivoi käteensä Made in USA hifi-lip-lock hanskan, ja kuittasi pienen taistelun jälkeen mammelin veneeseen. 

Irroitus, punnitus ja kuvat, jonka jälkeen 8,92 kiloa pirteää mammelia jatkoi uintiaan. Ronin uusi rekordi, nokitti allekirjoittaneen 20 grammalla!

Siirryimme kymmenen metriä, ja Ronin hoitaessa raportointivelvollisuuksiaan työn raskaan raatajille, TUM! Meikäläisellä taas mammeli kiinni. Ron pisti puhelun poikki, ja ihan mukavan taistelun jälkeen – taas kaisloissa – haavi meikäläiselle 6,78 kiloa merisutta . Kiitos. 

Tämän jälkeen oli pitkään hiljaista, sateista ja tuulista, ja kerkesimmepä siirtyäkin Kerkon mökin suuntaan Ronin tuntemille pelipaikoille.

Pikkaisen kun alkoi kirkastua, poimin kiloisen puikkarin savukala-Busterilla ihan rannasta. Vaihdoimme paikkaa, ja kun uusikaan mesta ei mitään antanut, heitin vielä viimeisen heiton pieneen aukkoon harvassa kaislikossa, vajottaen savukalan tällä kertaa ihan pohjaan. Pehmeä tärppi, ja pyysin Ronia ottamaan haavin, koska arviolta kolmonen olisi tulossa. Mösjöö Kippari katsoi kaukaista pintakäyntiä, ja totesi, että ei noihin peruskaloihin haavia tarvita. Saatuani kalan jopa yllättävänkin helposti vähän lähemmäksi, Ronkin totesi, että voisihan tuon haaviakin, ja nopsaan arviolta nelosen kala oli laidan kuivemmalla puolella. Irroitus ja sujautus Ikea-kassista modattuun punnituspussiin (just mahtuu seiska, ei isompaa), ja vaaka pysähtyy lukemaan 5,9kg. Mitvit??? Vaaka pois, taaran tarkistaminen ja uusintapunnitus, edelleen 5,9kg . Uskottava se on. Oli harvinaisen laiska ja sopusuhtainen kala, kun sai molempien silmäpuntarin pettämään noin pahasti. Pikaiset kuvat ja kala takaisin. 

Tämän jälkeen alkoikin jo hämärtämään, pari heittoa lossisalmessa ja pois. Kalastus loppui 15:15, eli viidessä ja puolessa tunnissa kuittasimme neljä kalaa mieheen, minulle 1,0 – 2,5 – 5,9 ja 6,78, Ronille 2 x 1,0 – 2,2 ja 8,92. Aika hyvä keikka!

Teksti & kuvat: Ville & Ron