Kesähaukea hakemassa
Jannesta ja Ronista koostuva iskuryhmä kävi Haukalla kokeilemassa kesäistä hauentuloa heinäkuun helteisenä päivänä nollaodotuksin, mutta yllättäen meri palkitsi Ronin melkoisella kesäkalalla!
Pikaraportin tynkää Helsingistä itään 15.7.2009
Viimekertaisesta merireissusta olikin jo kulunut mulla puolisentoista kuukautta ja Jannelle vielä hieman enemmän, joten päätimme lähteä ulkoiluttamaan uistimia kauniiseen kesäiltaan Helsingistä itään Jannen Haukalla. Aluksi heitettiin parinkymmenen minuutin siirtymä oletetuille pelipaikoille, joista ainakin 15 vuotta sitten oli haukea tullut jonain vuodenaikana eli odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Syynä myös helteinen päivä, melko olematon tuuli ja vedenlämpö +20 asteen paikkeilla.
No, ensimmäistä kontaktia kaloihin ei tarvinnut kuitenkaan kauan odotella, kun mun Räsäsessä kävi tälli erään kivikon edustalla. Muutama muukin tärppi tästä tuli, kunnes Janne nappasi parikiloisen avauskalan uistimenaan yllättäen vihreä Kroko. Tämän jälkeen mesta hiljeni ja muutamien karttaan merkittyjen ottipaikkojen katsastamisen jälkeen tulimme herkullisen näköiselle alueelle, jossa oli pieniä saaria, salmia ja kivikoita yllin kyllin. Täällä ei kauaa mennyt, kun mullakin oli munat pois padasta noin kiloisen vihernieriän toimesta, joka puraisi Räsästä. Livuimme eteenpäin…
Saavuimme edellisestä paikasta muutaman lahdukan jälkeen isommalle lahtialueelle, joka näytti erittäin herkulliselta mestalta. Pientä saarta, luotoa, kaislikkoa ja lahdukoita täynnä oleva mesta, jossa vielä keskellä melkein 10m vettä. Tänne olisi tultava ehdottomasti myös syksyllä mietin, kun heitin Räsäsen kohti syvemmässä vedessä olevaa kivikkoa. Pari kammenkierrosta ja joku kävi tööttämässä lusikkaa. Ilmoitin tökkiöstä Jannelle, kun samalla kala otti uudestaan kiinni. Nonni, nyt pysyi! Kun kala ei heti noussut pintaan vaan lähti määrätietoisesti uimaan syvemmälle tajusin, että nyt oli vähän paremman kokoinen otus siiman päässä. Kala kuitenkin vaihtoi suuntaa ja sain kelattua sen lähemmäs venettä, kolmonenhan siellä oli. Mitä lähemmäs hinasin kalaa, sitä isommaksi se kasvoi. Ei helvata, sehän on fintsa!! Nyt alkoi vähän jo pulssi nousemaan, kesäfintsa siiman päässä, aika mieletöntä! Kun sain kalan hinattua veneen lähelle, päätti se ottaa hatkat. Taisi kaveri vasta siinä vaiheessa tajuta tilanteen. Fintsa veteli siimaa ulos Calcutasta kymmenisen metriä kerrallaan, taisi siinä pari pidempääkin syöksyä olla. Mukavan pirteitä nämä kesäkalat verrattuna vaikka kankeisiin keväthaukiin! Väsyttelyä kesti vielä jonkin aikaa, kunnes Janne kaiveli haavin esille ja pienen sovittamisen jälkeen pussitti kalan nätisti. Hyvänkokoinen möllikkä lepäsi pussissa ja uistimen irrotuksen jälkeen otettiin eka muutama pönö ja sitten kala puntarin nokkaan. Vaaka pysähtyi 5,68 kiloon eli selkeä fintsa! Ei paha, ei todellakaan paha kesäkala heittäen! Ja kelihän oli juuri suurhauen kalastuksen oppikirjoistakin…
Fintsan jälkeen heiteltiin vielä muutamia mestoja ja yksi seurio kävi Jannella, mutta ylös asti ei tullut enää mitään. Ysin jälkeen laitettin pillit pussiin ja suunnattiin takaisin lähtöpisteeseen. Miksei kesähauestus voisi aina olla tälläista…
Teksti: Ron
Kuvat: Janne
