Syyskuun syönnökset 21.9.2014

Syyskuun syönnökset

Sääennuste lupasi pilvistä keliä ja 6-8 m/s lounaistuulta, ja edellisenä päivänä metrisiä kaloja oli tullut mukavasti eteläiseltä Internetin mukaan. Pieni odotus ison ikkunan aukeamisesta oli ilmoilla, mutta se poistui klo 14:30, kun päästiin vesille. Mantereen pilvisyys vaihtui auringonpaisteeseen, onneksi tuuli piti vielä puoliaan. Ensimmäisestä ns. vakiopaikasta ei tullut muuta kuin kasvillisuutta. Uudet paikat kutsuivat. Reissun tavoitteena oli testata: 1) uutta keulakonetta, sen ohjattavuutta ja asennusta, 2) uusia ottipaikkoja, 3) uusia ottipelejä ja 4) uusia kledjuja. Hämppy ohjasti meidät kilometrikaislaan, jonka pohjoispääty on erityisen hyvä. Kalastimme ensin sitä muuta osaa, ja tärpin lisäksi ei tullut kuin yksi karkuutus veneen vieressä. Tuuli-/regaussuhde haki uomiaan. Pohjoispäädystä J otti heti MP:n pois ja pari seuriota/kopuja tuli lisäksi. Varovaista peliä. Tuhatpäinen salakkaparvi ui veneen ali kohti kaislikkoa, ja sitten alkoi ihana luonnonnäytelmä. Haukia iski pintaan sieltä täältä. Salakkaparvet muodostivat sateenkaaria/-varjoja, joissa sisällä yksisarvisina touhusivat hauet. Hauet innostuivat niin hurmioon, että isot sorsatkin joutuivat pakosalle. Salakanväriset jerkit saivat huomiota, mutteivät tarpeeksi, jotta olisimme saaneet kaloja ylös asti. Hämppy kotiutti kuitenkin yhden kakkosen kalan. Fiilis oli huikea, ja videotakin yritettiin kuvata. Mäiske loppui nopeasti. Eväs- ja rupatteluhetki oli paikallaan. Olimme lähdössä seuraavaan paikkaan, kun pärskintä alkoi uudelleen aika paljon valjumpana. H korjasti heti satoa, ja Kentsu peesasi kiukkuisella kakkosen kalalla. Jatkoimme matkaa.

Seuraavassa paikassa oli iso mamma paikalla, mutta aivan kaislan sisällä. Myöskään karikot ja kivet eivät tarjonneet muuta kuin näyttäviä jälkiä ottivieheisiin. Iskuja tuli, mutta nekin varovaisia. Seuraavalla siirtymällä päätettiin heittää pari intuitiopaikkaa. Ja homma rokkasi heti. Taas salakkaparvet saivat kyytiä, ja tällä kertaa kaikki onnistuivat kotiuttamaan vakio kakkosen kaloja. Missäs ne isot ovat? Alkoi jo hämärtää, joten nyt sitten loppumestoille. Vesi oli alhaalla, mutta onneksi kristallin kirkasta, joten kivikontakteilta vältyttiin. Pääiltakohteessa oli aivan pläkää. Ja hiljaiselta vaikutti, kunnes perältä sitten ampui iso Hämpyn spinneriin kiinni. Vastari, ja jigipyrstö oli historiaa. Ehkä ensi kerralla. Nopea siirtymä vikoihin paikkoihin, ja ihan pimeään asti vedettiin – tyhjää. Paketti ylös ja kohti kotia.

Yhteenveto: rentouttava reissu, kyllä merellä on mukavaa. Kaikki testit “läpi” mm. viidellä uudella vieheellä tuli kalaa ja keulakone aka R2D3 toimi todella upeasti. Tästä kohti syysreissua!

Teksti: Kentsu

Kuvat: Artistit